Psykoanalyyttinen taiteentutkimus
Psykoanalyyttinen taiteentutkimus - Kuvat kuuluivat primaariprosesseihin
Sigmund Freudin psykoanalyyttisessa teoriassa taiteen tekemisen olemuksesta on keskeistä ristiriita tietoisen ja tiedostumattoman välillä. Freudin mukaan tiedostumattomia primaariprosesseja hallitsi mielihyväperiaate, kun taas tietoinen ajattelu tapahtui sekundaariprosessien, kuten kielen, kautta. Kuvat kuuluivat primaariprosesseihin.
Psykoanalyyttisen käsityksen mukaan taideteos on sublimaatiota ja todellisen viettityydytyksen korviketta. Tyydyttämättömät toiveet ruokkivat mielikuvitusta. Taiteilijat pystyvät tavallista paremmin sublimoimaan eli muuntamaan vietti-impulssejaan henkiseksi työksi.
Freud tulkitsi esimerkiksi Leonardo da Vincin teoksia taiteilijan lapsuuden psykodynamiikan pohjalta. Vaikka Freudin tulkinnat da Vincin taiteesta herättivät kritiikkiä, on käsitys lapsuuden tiedostumattomasta työstämisestä ollut taiteentutkimuksessa keskeistä myöhemminkin. Psykoanalyyttiset vaikutteet myös innostivat tulkitsemaan taiteilijan tuotantoa lapsuuden ja elämänvaiheiden kautta.
Psykoanalyyttinen taiteentutkimus perustuu Sigmund Freudin ja Carl Gustav Jungin kirjoituksiin taiteesta ja taiteen luomisesta.
Kuva: Frederick S. Wight tulkitsi Henry Mooren "ontoiksi syötyjen" naishahmojen ilmentävän taiteilijan infantiilia kannibalismia ja halua palata takaisin äidin kohtuun. Mooren teos Makaava figuuri; ulkoinen muoto, 1953–1954, Jerusalem.
Tekstilähde Wikipedia
Kuvalähde Wikimedia Commons
