Kognitiivinen dissonanssi
Kognitiivinen dissonanssi on kokemus psykologisesta ristiriidasta, joka syntyy, kun ihmisellä on toisiinsa yhteensopimattomia uskomuksia ja käsityksiä.
Ilmiön kuvasi vuonna 1957 psykologi Leon Festinger teoksessaan A Theory of Cognitive Dissonance. Kognitiivinen dissonanssi koetaan epämiellyttäväksi, ja sen takia ihmiset pyrkivät siitä eroon muokkaamalla käsityksiään ja uskomuksiaan paremmin yhteensopiviksi. Festinger esittää esimerkin tupakoitsijasta, joka tiedostaa tupakanpolton terveysriskit. Henkilö voi tällöin vähentää dissonanssin kokemusta useilla eri tavoilla tai poistaa sen kokonaan. Hän voi lopettaa tupakoinnin, vähätellä riskejä, korostaa tupakoinnin arvoa itselleen tai rinnastaa sen muihin elämän riskeihin.
Festingerin mukaan yksilö pyrkii ylläpitämään eri kognitioidensa (kuten ajatusten, käytöksen, asenteiden, arvojen ja uskomusten) välistä johdonmukaisuutta muuttamalla yhtä kognitiota silloin kun kognitioiden välinen epäjohdonmukaisuus on aiheuttanut epämiellyttävän tunteen. Festingerin mukaan yksilö on motivoitunut vähentämään dissonanssia ja aktiivisesti välttelee sellaisia tietoja ja tilanteita, joiden uskoo lisäävän dissonanssia.
Dissonanssin on selitetty johtuvan epäjohdonmukaisista kognitioista, uhatusta minäkäsityksestä, minäkuvan suojelun tarpeesta tai yhteisön normien rikkomisesta. Eri teorioiden olemassaolo on aiheuttanut erimielisyyttä dissonanssin syystä, mutta joidenkin tutkijoiden mukaan jokainen esitetty syy voi tietyssä tilanteessa aiheuttaa dissonanssia.
Kuva: Aisopoksen sadussa kettu pettyy, kun ei ylety viinirypäleisiin. Harmiaan lievittääkseen se järkeilee, että ”happamia ne kuitenkin olisivat olleet”. Kuvitus teoksesta The Æsop for Children, kirjoittanut Æsop.
