William Barrett, Irrational Man "modernilla kaudella on syntynyt kyseenalainen uusi ihmiskuva"
Irrational Man: A Study in Existential Philosophy on filosofi William Barrettin vuonna 1958 julkaisema teos, jossa kirjailija selittää eksistentialismin filosofista taustaa ja käsittelee useita merkittäviä eksistentialistisia ajattelijoita, kuten Søren Kierkegaardia, Friedrich Nietzscheä, Martin Heideggeriä ja Jean-Paul Sartrea. Irrational Man auttoi esittämään eksistentialismin englanninkielisessä maailmassa, ja sitä on pidetty yhtenä hyödyllisimmistä aihetta käsittelevistä kirjoista. Barrettia on kuitenkin myös kritisoitu irrationaalisuuden kannattamisesta.
"modernilla kaudella on syntynyt kyseenalainen uusi ihmiskuva"
Barrett käsittelee teoksessa eksistentialismia ja sen taustaa, mukaan lukien filosofian perinnettä, johon eksistentialismi oli reaktio. Hän hahmottelee filosofien näkemyksiä Platonista Hegeliin ja jäljittää olemisen, ontologian ja metafysiikan käsitteiden kehitystä. Hän yrittää myös selittää, miten tieteen, historian, modernin taiteen ja uskonnon, erityisesti protestantismin, tutkimus korosti eksistentialismin taustakasvua. Hän väittää, että moderni maailma on muuttumassa yhä sekularisoituneemmaksi ja että usko on "heikentynyt". Hän väittää, että modernilla kaudella on syntynyt kyseenalainen uusi "ihmiskuva". Tarkastellen taiteen trendejä Barrett kirjoittaa, että dadaismi oli "yksi irrationaalisuuden pätevistä purkauksista tällä vuosisadalla".
"Dostojevskia, jota hän vertaa Nietzscheen"
Neljä eksistentialistista ajattelijaa – Kierkegaard, Nietzsche, Heidegger ja Sartre – saavat Barretilta laajan huomion ja selittävät heidän pääajatuksiaan ja filosofista terminologiaansa. Barrett käsittelee lyhyemmin muita eksistentialistisia ajattelijoita, kuten Karl Jaspersia, Nikolai Berdjajevia, Martin Buberia, Miguel de Unamunoa, Gabriel Marcelia, Simone de Beauvoiria ja Albert Camus'ta, sekä joitakin taiteilijoita ja kirjailijoita, joita hän pitää eksistentialisteina, kuten venäläistä kirjailijaa Fjodor Dostojevskia, jota hän vertaa Nietzscheen ja antaa tälle tunnustusta Nietzschen oivallusten ennakoinnista teoksessaan Rikos ja rangaistus (1866).
"Kierkegaardin uskontunnustuksen alastomuus tekee mahdottomaksi kristinuskon mennä mihinkään muuhun kuin jonkinlaisen gnostisismin suuntaan."
Kierkegaardia käsitellessään Barrett väittää, että tanskalainen filosofi on merkityksellinen myös ei-kristityille, koska hän "vetoaa heidän omaan olemassaoloonsa". Barrett kirjoittaa, että "Kristittynä oleminen on loppujen lopuksi yksi tapa olla ihminen – Kierkegaardille henkilökohtaisesti se oli ainoa tie – ja tämän tien valaistuminen, kutsuminen tehtäviinsä on myös kutsumus olla ihminen, olipa oma tienvalintamme kuinka erilainen tahansa." Barrett lisää, että "Kierkegaard esitti kristinuskon kysymyksen niin alastomasti, sai sen kääntymään niin ratkaisevasti yksilön ja hänen oman ikuisen onnen etsintänsä ympärille, että kaikki hänen jälkeensä tulleet uskonnolliset kirjoittajat näyttävät verrattuna olevan symbolisia, institutionaalisia tai metaforisia – yhdellä sanalla gnostilaisia. Ehkä juuri Kierkegaardin uskontunnustuksen alastomuus tekee mahdottomaksi kristinuskon mennä mihinkään muuhun kuin jonkinlaisen gnostisismin suuntaan."
"Nietzschen kohtalo on yksi ihmisen historiallisen vaikutuksen suurista jaksoista itsensä tuntemiseen"
Käsitellessään Nietzscheä Barrett kirjoittaa, että "Nietzschen kohtalo on yksi ihmisen historiallisen vaikutuksen suurista jaksoista itsensä tuntemiseen. Hänen jälkeensä ihmisen ongelma ei voinut koskaan aivan palata nietzscheniläiselle tasolleen." Barrett kutsuu teosta Näin puhui Zarathustra (sen osia) (1883-1891) Nietzschen "lyyrisimmiksi teoksiksi" ja "yksinäisimmän Nietzschen ilmaisuksi".
Lopuksi Barrett soveltaa eksistentialistista ajattelua 1950-luvun lopun maailmaan kylmän sodan aikana. Irrational Man -teokseen kuuluu kaksi liitettä: "Negation, Finitude, and the Nature of Man", joka on uudelleenjulkaisu Barrettin vuoden 1957 artikkelista, ja "Existence and Analytic Philosophers", joka on erittäin tekninen keskustelu eksistentialismista suhteessa analyyttiseen filosofiaan.
William Barrett (1913–1992) oli yhdysvaltalainen filosofi, joka toimi filosofian professorina New Yorkin yliopistossa vuosina 1950–1979 ja myöhemmin Pacen yliopistossa. PINTERST
Tekstilähde Wikipedia
