Viimeinen tango Pariisissa - Bacon - Bertolucci
Viimeinen tango Pariisissa (1972) elokuvan alkuteksteissä nähdään kaksi Francis Baconin maalausta, ja hänen värimaailmansa vaikutti vahvasti Last Tango in Paris ‑elokuvan visuaaliseen tyyliin. Ohjaaja Bertolucci haki inspiraatiota Baconin näyttelystä Pariisissa ja koki talvisen kaupungin valon vastaavan taiteilijan teosten harmaan ja lämpimän kontrastia.
Kuvaaja Vittorio Storaro oli aiemmin käyttänyt paljon sinisiä sävyjä, mutta Baconin vaikutuksesta elokuvaan syntyi uusi väripaletti: oranssit, harmaat, valkoiset ja punaiset yhdistyivät pehmeisiin ruskeisiin ja vaaleisiin sävyihin. Tämä loi elokuvalle sen tunnistettavan, intensiivisen ilmeen.
Bertolucci vei myös näyttelijä Marlon Brandon katsomaan Baconin teoksia ja pyysi tätä samaistumaan niissä esiintyviin hahmoihin. Hän halusi Paulin hahmoon samanlaista “sisältä syötyä” plastisuutta, joka toistuu Baconin maalauksissa ja tekee niistä niin voimakkaan vaikuttavia.
Kuva: Francis Bacon. Lucian Freudin ja Frank Auerbachin kaksoismuotokuva (vasen puoli, öljy kankaalle, 1964) PINTEREST
