Taxi Driver - Arthur Bremer ja Paul Schraderin henkilökohtainen kriisi
Arthur Bremer ja Robert De Niro Kuva That`s Interesting
Martin Scorsesen Taxi Driver (1976) on yksi elokuvahistorian merkittävimmistä kuvauksista vieraantumisesta ja yksinäisyydestä. Travis Bicklen hahmo sai vaikutteita sekä Arthur Bremerin järkyttävistä päiväkirjoista että käsikirjoittaja Paul Schraderin omista elämänkriiseistä. Näiden vaikutteiden yhteentörmäyksestä syntyi elokuva, joka on säilyttänyt voimansa ja ajankohtaisuutensa vuosikymmenten ajan.
Ampuja Arthur Bremer
Martin Scorsesen ohjaama Taxi Driver (1976) ei perustu suoraan Arthur Bremerin elämään, mutta hänen päiväkirjansa olivat yksi elokuvan keskeisistä inspiraationlähteistä. Käsikirjoittaja Paul Schrader hyödynsi Bremerin kirjoituksia luodessaan Travis Bicklen hahmoa ja tämän tapaa hahmottaa maailmaa.
Arthur Bremer tunnetaan miehenä, joka ampui presidenttiehdokas George Wallacea vuonna 1972. Hänen päiväkirjansa paljastavat syvän yksinäisyyden, vieraantumisen, väkivaltaiset fantasiat sekä pakkomielteisen halun saavuttaa kuuluisuutta. Samat teemat näkyvät Travis Bicklen hahmossa, erityisesti elokuvan päiväkirjamaisissa monologeissa ja sisäisessä puheessa.
Bremerin päiväkirjoihin perustuva An Assassin’s Diary julkaistiin vuonna 1973. Teos kuvasi yksityiskohtaisesti kirjoittajansa eristyneisyyttä, turhautumista ja huomionkipeää kunnianhimoa. Päiväkirja oli myös tärkeä apuväline Robert De Nirolle, joka käytti sitä valmistautuessaan Travis Bicklen rooliin ja pyrkiessään ymmärtämään yhteiskunnan ulkopuolelle ajautuneen ihmisen ajattelutapaa.
Bremerin päiväkirja dokumentoi hänen ajatuksiaan ennen George Wallacen murhayritystä. Schrader hyödynsi päiväkirjojen tyyliä, yksinäisyyttä, pakkomielteitä ja itseään tarkkailevaa sisäistä monologia luodessaan Travis Bicklen hahmoa. Siksi elokuvan päiväkirjamerkinnät ja voice-over-kertoja muistuttavat Bremerin tekstejä.
Käsikirjoittaja Paul Schrader
Paul Schrader on kuitenkin korostanut, ettei Travis Bickle ole Arthur Bremer sellaisenaan. Hahmoon vaikuttivat myös Schraderin omat kokemukset, aikakauden yhteiskunnallinen ilmapiiri sekä muut kirjalliset ja elokuvalliset vaikutteet. Bremer tarjosi mallin väkivaltaisen ulkopuolisen ajatusmaailmasta, mutta henkilöhahmon emotionaalinen ydin syntyi pitkälti käsikirjoittajan omasta elämästä.
1970-luvun alussa Schrader kävi läpi vakavan henkilökohtaisen kriisin. Hän oli menettänyt työnsä, velkaantunut, eronnut vaimostaan ja etääntynyt läheisistään. Masennus, unettomuus ja alkoholiongelmat syvensivät yksinäisyyttä, ja hän vietti ajoittain aikaa autossaan asuen sekä kierrellen öisin Los Angelesin kaduilla.
Käännekohta tuli sairaalassa vatsahaavan hoidon yhteydessä. Schrader ymmärsi keskustellessaan hoitajan kanssa, ettei ollut puhunut kunnolla kenellekään viikkoihin. Tuolloin hänelle syntyi ajatus taksista vertauskuvana ihmiselle, joka liikkuu keskellä väkijoukkoa mutta pysyy silti täysin erillään muista. Myöhemmin hän kuvasi taksia "keltaiseksi arkuksi", joka kulkee kaupungin läpi.
Tästä oivalluksesta syntyi Travis Bickle. Schrader on todennut useissa yhteyksissä: "Travis Bickle is me." Hahmon yksinäisyys, viha, vieraantuminen ja pakonomainen tarkoituksen etsiminen kumpuavat suurelta osin hänen omista kokemuksistaan. Siinä missä Bremerin päiväkirjat tarjosivat mallin ajatusmaailmalle, Schrader antoi hahmolle omat tunteensa ja elämänkokemuksensa.
Tekstilähteet


