Virginia Woolf otti vaikutteita kirjallisuuden historiasta

 

Virginia Woolf oli yksi merkittävimpiä modernin kirjallisuuden- ja erityisesti niin sanotun tajunnanvirtatekniikan uranuurtajia. Hän tutki kirjallisuuden historiaa, josta otti myös avoimesti vaikutteita.

Woolf (1882 – 1941 Yhdistynyt kuningaskunta) romaanit olivat erittäin kokeellisia: usein arkipäiväinen tapahtuma katkeaa, sekoittuu henkilöiden tajuntaan, luo maailman joka on täynnä auditiivisia ja visuaalisia vaikutelmia.

Kirjailijaan vaikutti huomattavasti venäläinen kirjallisuus. Hän otti vaikutteita esimerkiksi Fjodor Dostojevskin "nestemäisestä juoksevasta mielestä", joka auttoi kirjailijaa fragmentaarisissa kirjoitusprosesseissa ja tajunnanvirtatekniikan kehittämisessä. Toisaalta Woolf myös vastusti Dostojevskin "psykologisia ylilyöntejä". 

Woolf löysi paljon ihailtavaa Anton Tšehovin ja Leo Tolstoin teoksista. Hän piti Tšehovin tarinoiden ​​tavallisista ihmisistä, jotka elivät elämäänsä, tekivät banaaleja asioita ja suunnitelmia joilla ei ollut välttämättä onnellista loppua. Leo Tolstoilta kirjailija oppi miten tulisi kuvata hahmon psykologista tilaa ja sisäistä jännitettä.  

Virginia Woolf oppi puolestaan Ivan Turgenevilta, että romaanin kirjoittajalla on monta "minää" ja kirjailijan täytyi tasapainottaa nämä useat versiot itsestään tarinaan sopivaksi vs. kirjailijan taiteellinen intohimo.

Tekstilähde:

https://en.wikipedia.org/wiki/Virginia_Woolf

Kuvalähde:

https://www.newyorker.com/magazine/1954/03/06/a-consciousness-of-reality