Emotionaalinen yksinäisyys

 


Yksinäisyys on tämän ajan yksi suurista ilmiöistä. Syynä siihen on muun muassa yhteiskunnalliset muutokset. Yksi luokitelluista yksinäisyyden muodoista on emotionaalinen yksinäisyys.

Emotionaalisessa yksinäisyydessä henkilöllä on esimerkiksi kaveripiiri ja häntä kutsutaan toisinaan erilaisiin tapahtumiin ja aktiviteetteihin, mutta hänellä ei kuitenkaan ole yhteisössä ketään, jolle puhuisi tai jonka kanssa olisi mukava olla. Arkikielessä puhutaan "ettei ole samalla aaltopituudella". Emotionaalisen yksinäisyyden katsotaan olevan yksinäisyydestä pahinta, sillä se johtaa myöhemmin myös sosiaaliseen yksinäisyyteen.

Yksinäisten vapaa-ajan käytöstä on monesti huomattavissa se, että yksinäiset viettävät huomattavasti enemmän "ruutuaikaa", eli istuvat tietokoneiden ja älypuhelinten parissa huomattavasti ei-yksinäisiä keskimääräistä kauemmin, monesti jopa koko päivän. Vaikka sosiaalisen median tiedetään luovan yhteenkuuluvuuden tunnetta ja ylläpitävän sosiaalisia verkostoja, yksinäisiin (ja siellä täten eniten aikaa viettäviin) se vaikuttaa kuitenkin negatiivisesti.

Yksinäiset ihmiset julkaisevat internetissä muita enemmän juttuja ja herkemmin yksityisiä asioita elämästään. Syyksi on arvioitu sitä, että tällä tavoin halutaan luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tietotekniikan käyttö on tässä ristiriitainen aihe, sillä pelit, sosiaalinen media ja erilaiset viestisovellukset helpottavat uusien ihmisten etsimistä ja yhteydenpitoa. Toisaalta tietotekniikka vie aikaa aidolta sosiaaliselta kanssakäymiseltä

Yksinäisyys ja syrjintä on usein portti ahdistuneisuuteen, sosiaalisen fobiaan, masennukseen ja myöhemmin itsetuhoisuuteen. Negatiiviseen yksinäisyyteen saattaa liittyä myös kateus muita ihmisiä kohtaan, joilla elämänlaatu on parempaa.

Yleensä yksinäisyydellä tarkoitetaan ihmisen tilannetta, johon ensisijaisesti kuuluu subjektiivisesti koettu eristäytyneisyys. Myös vieraantuneisuus, anomia (yhteisön ja yksilön välisten siteiden rappeutuminen) ja separaatioangst (eroahdistus) ovat yksinäisyyttä. Tunnetilana yksinäisyys on positiivista vapaaehtoista tai negatiivista erossaolon kärsimistä. Yksinäisyyttä ei siis tule sekoittaa yksin olemiseen tai yksin asumiseen.

Kuva: Frederic Leighton, Solitude (suom. yksinäisyys), n. 1890.


Suositut tekstit