Buddhalaisen- ja länsimaisen filosofian vertailu

 

Friedrich Nietzsche, joka itse hylkäsi buddhalaisuuden yhtenä nihilismin muotona, kehitti kuitenkin oman filosofiansa, jonka eräinä piirteinä olivat elämän hyväksyminen sellaisena kuin se on sekä itsensä kehittäminen, hyvin samanlaiseksi kuin buddhalainen ajattelu.

Länsimaisista filosofeista ehkä erityisesti Arthur Schopenhauerin ajattelua on useimmin verrattu buddhalaisuuteen. Schopenhauerin filosofia yhtyi buddhalaisuuden neljästä jalosta totuudesta kolmeen ensimmäiseen (elämä on kärsimystä; kärsimys johtuu elämänjanosta; kärsimys lakkaa, kun elämänjano sammutetaan) siinä, että hän yhdisti tahdon elämänjanoon, haluun, himoihin ja tarpeisiin. Neljännen totuuden (tie elämänjanon sammumiseen on jalo kahdeksanosainen polku) sijaan Schopenhauer esitti kuitenkin kaksiosaisen polun. Hänen mukaansa tahdon kieltäminen saavutettiin hänen mukaansa joko elämänhalun menettämiseen kärsimysten seurauksena tai muiden ihmisten kärsimysten tarkkailulla. Buddhalaisen Nirvanan voisi nähdä tilana, jota Schopenhauer piti tahdon kieltämisen tilana. Schopenhauer itse kirjoitti, ettei ollut saanut vaikutteita buddhalaisuudesta, vaikkakin oli tyytyväinen, että niin suuren uskonnon opetukset olivat osittain yhtäpitäviä hänen ajatustensa kanssa.

Martin Heideggerin ajatuksia olemisesta ja ei-olemisesta on joskus pidetty samanlaisina kuin buddhalaisuudessa. Ludwig Wittgenstein ajatuksia on verrattu zen-buddhalaisuuteen. David Humen mielen kimpputeoria muistuttaa hyvin paljon buddhalaista anatta-käsitettä.

Tekstilähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Buddhalainen_filosofia#Vertailu_l%C3%A4nsimaiseen_filosofiaan

Kuvalähde: 

https://razaoinadequada.com/2014/02/15/schopenhauer-nietzsche-e-buda/