Poikkitaiteellinen Eino Ruutsalo
Eino Ruutsalo: Kineettisiä kuvia (1962). Yksityiskohta elokuvasta. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. (Kuvalähde https://ateneum.fi/nayttelyt/fokus-sali-eino-ruutsalon-kokeellinen-1960-luku/ )
Taiteilija ja elokuvantekijä Eino Ruutsalo (1921–2001) oli 1960-luvulla maamme taidekentän keskeisiä kokeilijoita. Hän toteutti monia teoksiaan yhteistyössä poikkitaiteellisesti muusikoiden, runoilijoiden ja tanssijoiden kanssa.
Ruutsalo opiskeli maalausta ja piirtämistä Parsons School of Designissä New Yorkissa. Opinnot jatkuivat Helsingissä Taideakatemiassa, jossa hän opiskeli vuodet 1952–54. Ruutsalon tyylisuunta oli kuvataiteissa abstrakti ekspressionismi. Hän sai 1950-luvulla paljon kansainvälistä tunnustusta ja piti näyttelyitä muun muassa Lontoossa ja Moskovassa.
1960-luvun alussa Ruutsalo vaihtoi kuvataiteen elokuvataiteeseen. Hän oli tehnyt lyhytelokuvia jo 1940–1950-luvulla, mutta 1960-luvulla valmistuivat hänen ensimmäiset pitkät elokuvansa. Pitkiä elokuvia olivat Hetkiä yössä (1961), Tuulinen päivä (1962), Viheltäjät (1964) ja Laituri (1965). Kotimaisen kokeellisen elokuvan pioneeri Ruutsalo sai kansainvälistä tunnustusta filmillään Kineettisiä kuvia (1962).
Ruutsalo teki 1960-luvulla kokeellisia avantgarde-lyhytelokuvia ja taidedraamaelokuvia joissa soi nuoren Otto Donnerin moderni jazz. Taiteellinen ilmaisu eli preesensissä ajankuvassa: taiteessa abstrakti ekspressionismi oli uutta ja elinvoimaista 1940- ja 1950-luvuilla. Kokoillan elokuvassa hän oli ranskalaisen elokuvan uuden aallon mukana.
Ruutsalo on tehnyt myös veistoksia: esimerkiksi veistos Viestejä tuntemattomille, 1998, on Helsingin Herttoniemen Asentajanpuistossa. Metallirakenteinen veistos koostuu kahdesta osasta obeliski ja palkeet.
Kolmannessa elokuvassaan Viheltäjät (Les Siffleurs, 1964) Ruutsalo seuraa cinéma vériten hengessä 1960-luvun pariisilaisnuoria, jotka haaveilevat elokuvaurasta. Elokuva kuvattiin kokonaan Pariisissa, elokuvataiteen keskuksessa. Elokuvassa puolidokumentaarinen cinéma verité -tyyli yhdistyi uuteen aaltoon ja impressionistiseen kerrontaan tavalla, joka oli tuolloin avantgardistista suomalaiselle elokuvalle. (Kuvalähde Yle https://yle.fi/aihe/artikkeli/2021/10/12/eino-ruutsalo-oli-suomalaisen-taide-elokuvan-yksinainen-susi-100-vuotta )
Tekstilähteet:
