Minä ja feminismi - Terhi Jälänne-Kupias

 


Kuopiolainen kirjallisuuskriitikko ja tietokirjailija Terhi Jälänne-Kupias on tehnyt Minna Canth tutkimustyötä sekä tutustunut feminismiin ja tasa-arvoon. 

Kuka olet?

- Olen Terhi Jälänne-Kupias, kuopiolainen 55-vuotias kirjallisuuskriitikko ja tietokirjailija. Juureni ovat jo viidensadan vuoden takaa kotikaupungissani. Luen ja analysoin kirjoja: fiktiota ja faktaa, niin aikuisille, lapsille kuin nuorille. Kirjoitan arvosteluja ja artikkeleita muun muassa Kirkko ja kotiin, Onnimanniin ja Urjalan Sanomiin.

Pidän asiantuntijana työpajoja, esitelmöin, kerron suullisesti ja kirjallisesti Minna Canthista kohteena niin puurokoululaiset kuin jo päivätyönsä tehneetkin. Ylevä tarkoitukseni on välittää kuulijoilleni ja lukijoilleni tarinan ja tiedon eli faktion, kuten nykyään hienosti sanotaan, avulla se, mitä Minna on minulle tarjonnut.

Mitä luet?

- Juuri nyt luen kotimaisia historiallisia romaaneja - muun muassa Leila Tuure, Enni Mustonen, Kaari Utrio, Marja Hiltunen, Ann-Christine Cantell -päästäkseni Minna Canthin ajan elämään Suomessa. Toisaalta kirjoitin juuri esittelyt viime vuonna ilmestyneestä Väinö Linna -esseekokoelmasta ja Marja-Leena Tiaisen uudesta maahanmuutto aiheisesta nuortenkirjasta.

Luen laajalti kotimaista kaunokirjallisuutta. Tietokirjallisuutta seuraan laidasta laitaan: elämäkertoja, historiaa, sosiologiaa, nais- ja miestutkimusta, seksuaalisuuteen liittyvää kirjallisuutta ja lasten- ja nuortenkirjallisuudentutkimusta ja varsinkin kotimaisen kirjallisuuden tutkimusta yleensä. Kirkko ja koti -työni puolesta perehdyn uskonnolliseen kirjallisuuteen. Olen kiinnostunut sotien vaikutuksesta suomalaisten elämään. 

Sinuun vaikuttaneet kulttuurin tekijät, ja miksi nämä?

- Harri Sirola ja Jorma Ranivaara ovat tutustuttaneet minut miehen maailmaan niin kirjoissaan kuin tovin elämässänikin kulkeneena. Laura Latvala ja Olavi Siippainen tekivät rakkaudestaan tarinan ja osoittivat minulle tien älyn, kirjallisuuden ja erotiikan pyhään kolmiyhteyteen, joille poluille itsekin olen päässyt kävelemään. Olen hurmaantunut Juha Hurmeesta, joka rohkeasti on katsonut Minna Canthia uusin rohkein ja raikkain silmin.

Musiikin alalla yksi on ylitse muiden: Johann Sebastian Bach. Haaveilen, että voisin joskus viedä hänen haudalleen ruusun Leipzigin Tuomaskirkkoon. Ihailen myös professori Eero Tarastia, yhden asian miestä, joka jakaa musiikin ilosanomaa ilmaiseksi suomalaisille. Suosittelen lämpimästi, että vastalahjaksi hänelle lainaamme ja ostamme ahkerasti hänen tänä syksynä ilmestynyttä elämäkertaansa Moi ja soi.

Sitten ihailen heitä, jotka loivat Suomen taiteen kultakauden: Juhani Ahoa, Jean Sibeliusta, Eero Järnefeltiä, Pekka Halosta, J.H. Erkkoa ja Albert Edelfeltiä. Näin siitä huolimatta, että taiteilijan muusana pitkään oltuani tiedän laulujen lunnaiden olevan kalliit.

Filosofeista kannatan heitä, jotka kannustavat kanssaihmisiä iloon ja onneen silloinkin, kun elämä ei ole oikeudenmukaista. Mainitsen kaksi: Timo Airaksisen ja Eero Ojasen.

"Neljäsluokkalainen tyttö kysyi, että oliko Minna Canthin aikaan homoseksuaalisuutta"

Ketkä ovat olleet esikuviasi?

- Yksi ylitse muiden: Minna Canth. Nainen, äiti, kauppias ja kirjailija. Kaikkea näitä yhtä aikaa ja erikseen. Nainen, joka 140 vuotta sitten taisteli tasa-arvon ja sellaisten asioiden puolesta, jotka eivät vieläkään ole toteutuneet. Edelleenkin maailmassa on maita, joissa tytöt ja pojat eivät opiskele samassa luokassa. Hänellä oli intohimo kaikkeen mitä hän teki, vaikka häntä välillä nujerrettiin kovalla kädellä, mutta aina Minna nousi tuhkasta kuin Feeniks-lintu. Samalla Minna oli syvästi tunteva ihminen, niin riemussa kuin murheessa.

Oletko kiinnostunut yhteiskunnan juurista?

- Lainaan presidentinrouva, historioitsija Eeva Ahtisaarta, - Kuopiosta muuten hänkin - että saadakseen siivet, pitää tuntea juurensa. Itselleni tällainen sielun grand tour on ollut se tieto, että isoukkini on asunut Minna Canrhin kanssa samassa pihapiirissä melkein nelivuotiaaksi. Isoukki, jonka kuollessa itse olin 3,5. Hellin ajatusta, että ehkä Minna on laajentanut kuulua kestiystävyyttään naapurin pikkupoikana ja on kutsunut pikku-Kallenkin joskus luokseen juomaan mehua ja syömään maustekakkua. Ainakin todistettavasti Kallen isosisko, jonka hyvin muistan nuoruudestani, on ollut Minnan luona kesteissä laulettuaan yhteiskoulutoveriensa kanssa tälle 50-vuotisserenadin. Tämä kaikki muistuu mieleeni joka kerta, kun hypistelen isoukkini kastelusikkaa, Minna, jonka ääntä ei ole tallennettu ja kuviakin hänestä on ainoastaan kahden käden sormilla laskettava määrä, on minusta vain kädenojentaman päässä. 

Ja sitä historiaa, jota minä tutkin, ei voi havainnoida ilman yhteiskuntafilosofiaa ja sosiologiaa. Tuperkkelipuoliorvon ja punikinpennun, Aapelin tunnetun hahmon pikku Pietarin, elämä hellahuoneessa hetekan kupeessa silakoita syömässä saa peilin vasta herrasväen lellipojassa Akselissa, joka nassuttelee salin biedermeiersohvalla famun tarjoilemia viinirypäleitä.   

 Mikä on suhteesi feminismiin?


- Minä kasvoin feministiksi lähes vuosikymmenen kestäneen yksinhuoltajuuden aikana. Silloin ajattelin usein, kuten Minna Canth on kirjoittanut, että hän on kateellinen niille naisille, joille mies tienaa ryynit puuroon.

Feministiksi kasvua vauhditti se, että juuri jäädessäni lapsen kanssa kahden ja miettiessäni miten freelancerina meidät elättäisin, alettiin Kuopiossa lakkauttaa Minna Canthin perustamaa yhteiskoulua. Toista laatuaan maassamme. Koulu loppui, mutta syntyi jotakin uutta: Yhteiskoulun ystäväkirja, kouluhistoriaa, joka vahvasti näytti sen, miten yhteiskoulu oli paljon muutakin kuin mahdollisuus suorittaa suomen kielellä ylioppilastutkinto ilman, että tytöt ja pojat kuluttaisivat omien lyseoittensa koulunpenkkejä.
   Yhteiskoulu nimittäin merkitsi tasa-arvoa myös maalaisten ja kaupunkilaisten välille: pikku hiljaa juuri savolaisten kansakoulujen terävimmät isänmaan toivot, nuo maaseutu yhteisöissä hieman kieroon katsotut lukutoukat pääsivät maalaiskansankynttilöiden tyrkkimänä - ja usein pienviljelijäisien vastustamina - oppikouluun opintielle. Tämä maitotileillä virkamiehiksi koulutettu joukko on ollut merkittävä yhteiskuntamme tukipylväs, nyt jo monet heistä eläkkeellä.

Merkittäviä feministejä ovat mielestäni Minna Canthin lisäksi esimerkiksi maailmanlaajuisesti Simone Beauvoir, joka rikkoi monia rajoja. Nykyajan tärkeänä feministinä pidän emerituspiispa Irja Askolaa, hän on nostanut valoon pimennossa olevia, tullut kivitetyksi kuin Jeesus, mutta kantanut ristinsä ylväästi.

"Olemme naimisissa, mutta meillä on myös omat kodit ja välillä kymmenen kilometriä. Se on tasa-arvoinen suhde, kummallakin on tarvittaessa omat ja oman elämän näköiset reviirit"

Mitä mieltä olet tasa-arvosta; onko se toteutunut laajemmin yhteiskunnassa?

- Ymmärrän tasa-arvon hyvin laajasti ja moninäkökulmaisesti. Ajattelen, että on kahdenlaista tasa-arvoa, sellaista, johon kohtalo vaikuttaa ja tekee meistä epätasa-arvoisia ja sitten sellaista, jonka puolesta voimme taistella. Naisten ja miesten välinen tasa-arvo on toteutunut ja samalla sitten ei. Toisaalta myös naiset ovat keskenään eriarvoisessa asemassa.

Miehen markka on edelleen naisen 80 penniä, joillakin aloilla naisen penniprosentti on vielä pienempi. Niin ikään kansaneläke, joka kohdistuu naiseen, joka on ehkä ollut kotiäiti, maatalon emäntä tai muuten pienituloinen, jolla ei ole ollut parasta mahdollista taloudellista itsenäisyyttä, tekee naisesta alisteisen, jos nainen on naimisissa.

Tärkein oivallus lasten kanssa on ollut tasa-arvoinen keskustelusuhde. Lapsi on minulle tyhjä taulu, johon haluan omalta osaltani jättää elävän muiston, mutta lasta ja hänen muita vaikutteitaan kunnioittaen. Elämäni hienoja hetkiä ovat olleet ne, kun olen saanut vastata lapsen minulle esittämiin kysymyksiin. Huomaan, että monet näistä ovat liikkuneet aiheissa, joista tänään tässä keskustelemme. Tasa-arvosta oli puhuttava sillä tunnilla, kun neljäsluokkalainen tyttö kysyi, että oliko Minna Canthin aikaan homoseksuaalisuutta.

Vanhuutta sanotaan usein viisauden symboliksi. Toisaalta se voi tehdä myös katkeraksi, jos elämätöntä elämää on ollut paljon. Tässä on ehkä tärkeää huomata tasa-arvon vaikutus. Meillä on viimeistään vuoden 1918 tapahtumien jälkeen alkanut kehittyä ketju toimenpiteitä, jotka ovat edistäneet monella tavalla tasa-arvoa, mutta samalla se on ehkä tuonut ja asettanut rooliodotuksia ihmisille. Vuonna 1941 syntynyt isäni katui kuolinvuoteellaan sitä, että oli elänyt vanhempiensa esittämin ehdoin, eikä osannut ja rohjennut tehdä omia valintoja. Perinne tähän on meillä vahva. 
   Vielä muutama vuosi sitten isoäitini 90-vuotiaana muisteli vähän lapatossumaisena sukulaismiestä, joka 1950-luvulla laittoi ruokaa itselleen ja rouvalleen. Samainen mummo hieman rivien välistä paheksui, kun kerroin ostavani pienperheeni jouluherkuksi valmiin täytekakun, sillä lehtorintoimen jouluviikon kiireet jättivät tunteja tuskin imuroinnille ja kaupassa käynnille. Mummo, joka itse oli omistanut elämänsä ydinperheen ruokatalouden hoidolle ja kodin siivoustoimille.

Terhi Jälänne-Kupias katsoo feminismiä ja tasa-arvoa myös omien kokemustensa kautta:

 - Minä elän nyt uutta elämänvaihetta: työssä olen saavuttanut paljon, lähes tarpeeksikin. Ja olen saanut elämääni hyvän Ilkan. Olemme naimisissa, mutta meillä on myös omat kodit ja välillä kymmenen kilometriä. Se on tasa-arvoinen suhde, kummallakin on tarvittaessa omat ja oman elämän näköiset reviirit.

Feminismi Foorumi Minna Canthista muihin naisiin - Helsinki - Kuopio 2021
Keskustelutapahtumissa Minna Canth -tutkimustyötä tehnyt tietokirjailija Terhi Jälänne-Kupias kertoo ja keskustelee osallistujien kanssa feminismistä ja tasa-arvosta Minna Canth -teemalla. Keskustelutapahtumat toteutetaan kahdella paikkakunnalla; Minna Canthin kotipaikkakunnalla Kuopiossa kaupunginkirjastolla 4.12.2021 ja Helsingissä keskustakirjasto Oodissa 16.12.2021 . 
Tapahtumien tiedot linkeissä:

Teksti: Kusti Tasken


Kommentit

Suositut tekstit