Dodekafonia

 

Atonaalinen musiikki ei ole -toisin kuin ehkä ajatellaan- mitenkään epäharmonista, sen kaksitoistasäveljärjestelmä eli dodekafonia on suorastaan orjallisen harmoninen tai tasa-arvoinen: sävelten tasaveroisuus pyritään takaamaan siten, että kaikkia säveliä kuullaan periaatteessa yhtä monta kertaa. 

Tekstilähde:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaksitoistas%C3%A4velj%C3%A4rjestelm%C3%A4

Musiikin historiaa muhi.uniarts.fi:

 "Dodekafonialla tarkoitetaan wieniläisen säveltäjän Arnold Schönbergin 1910-luvulla teoriaksi muotoilemaa sävellystekniikkaa, joka perustuu kromaattisen asteikon kaikkien 12 sävelen tasa-arvoiseen ja systemaattiseen käyttöön sekä tasavireisyyteen (esim. des ja cis ovat sama sävel). Sääntö ”välitönta toistoa (repetitiota) lukuunottamatta mikään sävel ei toistu, ennen kuin muut 11 säveltä ovat esiintyneet” on usein käytännössä mahdoton täysin toteuttaa, mutta kuitenkin se ilmaisee selkeästi dodekafonian perusperiaatteen sävelkeskipisteiden (”perussävelten”) välttämisestä." 

---

"Atonaalinen musiikki oli 1910-luvun eräiden säveltäjien reaktio tonaalisuudelle, jonka mahdollisuudet myöhäisromantiikan aikana – niin ajateltiin – oli käytetty loppuun Arnold Schönberg oppilaineen, joihin lukeutuivat mm. Alban Berg ja Anton Webern sekä vähemmän tunnettu Josef Matthias Hauer, löysivät etsimänsä koherenssin atonaaliseen musiikkiinsa rivitekniikasta eli dodekafoniasta."

Tekstisitaatti lähteestä: 

https://muhi.uniarts.fi/1900_dodekafonia/

Dodekafoninen sävellysprosessi lähteessä:

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/47056/opinnaytepdfreduce.pdf?sequence=1&isAllowed=y