Klassismi

 


Klassismi eli uusklassismi on barokin ja rokokoon jälkeen syntynyt taidesuuntaus, joka vaikutti 1700- ja 1800-luvuilla, jolloin kulttuurielämää alkoi johtaa maallinen valta. Teologiset pohdinnat jäivät rationalismin varjoon, ja syntyi ajatus todellisuuden hahmottamisesta pelkän ajattelun avulla. Klassismilla tarkoitetaan yleensä Rooman ja klassisen antiikin Kreikan taiteen ja kirjallisuuden pitämistä esikuvana.  

Klassismin keskusmaaksi nousi Ranska. Ranskan akatemialla oli suuri valta kirjallisuusinstituutiossa, sillä sen 40 asiantuntijaa valvoivat kirjallista tuotantoa tarkastamalla, että teosten sisältö oli sopivaa. Keskustelupiiristä kehittyneen Akatemian perusperiaatteena oli vaalia kulttuuria ja hyvää makua. Ajan ihanteena pidettiin sujuva- ja luontevakäytöksistä maailmanmiestä.  

Ranskan akatemia kokosi ranskan kielen suuren sanakirjan, josta pystyi tarkistamaan, mikä sana oli hyväksytty osaksi sivistynyttä puhekieltä. Kaikki klassismin ajan merkittävät kirjailijat eivät olleet sopivia jäseniä Ranskan akatemiaan. Esimerkiksi Molièrea ei voitu valita akatemiaan, koska hän toimi myös näyttelijänä, joka oli halveksittu ammatti.

Molière oli kuitenkin klassismin komediakirjailijoista tunnetuin ja menestynein. Hänen näytelmiensä toistuvia teemoja ovat epäluonnollisuus sekä ihmisluonne.

Kuva: Œuvres de Moliere -kokoelman kansilehti vuodelta 1734.

Tekstilähde:
Kuvalähde:


Kommentit

Suositut tekstit