Subliimi ja "kohonnut itsetunto"
Subliimissa ihminen heijastaa omia tunteitaan ilmiöihin ja siten vastaanottaa ne ikään kuin ilmiöön kuuluvina
Subliimia on pyritty selittämään tunnestautumisperiaatteen (saks. Einfühlung) avulla, jota kehiteltiin 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Tämän teorian alullepanija oli esteetikko Friedrich Vischer. Hän selitti, että kun esimerkiksi luonnonilmiöt tuntuvat sisältävän tiettyjä tunnelaatuja, se johtuu siitä, että ihminen heijastaa omia tunteitaan niihin ja siten vastaanottaa ne ikään kuin ilmiöön kuuluvina. Kun ihminen yhdistää luonnonilmiön suuruuden ja omat tunteessa seuraa tästä "kohonneen itsetunnon" tunne.
Maalaus: Caspar David Friedrich, Vaeltaja sumumeren yllä, 1817. Romantiikan taiteilijat käyttivät 1800-luvulla luonnon mahtavuutta subliimin ilmaisemiseen.
Teksti- ja kuvalähde:
