Pekka Kejonen: tosiolevaisia kuvia on entistä vaikeampi löytää

 


Runoilija ja kirjailija Pekka Kejosta on kutsuttu suomalaisen beat-kirjallisuuden isäksi.

Kirjallisten valtaverkostojen ulkopuolella oleva Pekka Antti Aunus Kejonen syntyi Kuopiossa, Suomen New Orleansiksi mainitussa kaupungissa 18.7.1941. Kejonen on kertonut lopettaneensa esikoisteoksensa Jamien (1963) ilmestyttyä jatsimuusikon hommat ja keskittyneensä kirjoittamiseen.

Kejonen on asunut eri puolilla Suomea; turhan pitkiä ja toistuvia jaksoja laitoksissa alkoholismin takia. Lopetettuaan juomisen vietti hän parikymmentä vuotta Tenojoen varressa ja asuu nykyään Pohjois-Hämeen Vilppulassa.

Kejonen harrastaa DVD -elokuvia kuten Buñuel ja Peckinpah, mitkä näkyvät myös hänen tuotannossaan. Suurten kustantamoiden Kejosen lyriikka on useimmiten lyhyttä, aforismimaista ja kiteyttävää. Muista runoilijoista Kejonen nostaa esille muun muassa Anna Ahmatovan ja Sylvia Plathin, joiden tuotantoja hän pitää loistavina. Kejonen kertoo ymmärtävänsä jälkimmäisen ahdistuksen ja itsemurhan. Hänestä Plath ei kyennyt avautumaan edes runoudessaan. Muita vaikuttajia on muun muassa Tuomas Anhava joka toimi ateljeekriitikkona pitkät ajat.

Kejonen on esittänyt mediakeskeisen maailmankuvan kritiikkiä, hän kirjoittaa: ”Kuvien taakse on katsottava silloin kun itse kuva ei ole/ hämärtämässä tosiolevaa.” Tosiolevaisia kuvia on hänen mukaansa entistä vaikeampi löytää ja tavoittaa niin televisioruudusta, elokuvasta kuin kirjallisuudestakin.

Pekka Kejosen uudessa kokoelmassa, trilogian toisessa osassa Levitaation elkeet 2012 todetaan hieman mietiskellen: ”Näen kaiken häkellyttävän selvästi./ Loppu saattaa olla lähellä tai sitten olen vihdoin oppinut katsomaan.”

Kuva: Pekka Kejonen Turun Kirjamessuilla 2010.

Tekstilähteet:


Kommentit

Suositut tekstit