Kaksikamarinen mieli
Kaksikamarisuus eli bikameralismi psykologiassa on psygologi Julian Jaynesin esittämä hypoteesi, jonka mukaan muinaisajan ihmisten tiedolliset toiminnot jakautuvat kahteen aivojen osaan, joista toisen koettiin ”puhuvan” ja toisen kuuntelevan ja tottelevan. Täten ihmisillä olisi ollut kaksikamarinen mieli.
Jaynes väitti, että suunnilleen niihin aikoihin saakka, joista kerrotaan Homeroksen Iliaassa, ihmisillä ei yleensä ollut sellaista itsetietoisuutta kuin useimmilla ihmisillä on nykyisin. Sen sijaan kaksikamarisia ihmisiä ohjasivat mentaaliset käskyt, joiden käsitettiin tulleen ulkopuolisilta jumalilta, mutta jotka todellisuudessa olivat peräisin heidän oikeista aivopuoliskoistaan.
Nämä käskyt kuvastuvat muinaisissa myyteissä, legendoissa ja historiallisissa kertomuksissa. Esimerkiksi juuri Iliaassa ihmiset tekevät suunnilleen kaiken, minkä tekevät, koska joku jumalista käskee heidän tehdä niin. Samoin kreikkalaisessa mytologiassa muusat ”lauloivat” runoja, joita kreikkalaiset pitivät musiikkinsa ja runoutensa suoranaisena lähteenä, Jaynesin mukaan sen vuoksi, koska varhaiset runoilijat tosiaan ”kuulivat ääniä”.
Kaksikamarisuutta on käytetty nykyajan kaunokirjallisuudessa (mm. Franz Kafka, Thomas Pynchon ja Philip K. Dick) esimerkiksi vainoharhaisuus- tai skitsofrenia-aiheissa, joko tietoisesti kirjailijoiden kirjoittamana, tai näitä on tulkittu heidän kirjoittaneen.
Julian Jaynes: The Origin of Consciousness in the Breakdown of the Bicameral Mind (1976).
