Uusasiallisuus pyrki henkilökohtaisen tulkinnan sijaan korostamaan objektiivisuutta
Max Beckmann, Omakuva Tuxedossa (Selbstbildnis im Smoking), 1927.
Ensimmäinen maailmansota järkytti Euroopan yhteiskuntia syvästi. Eräs taiteellinen reagointi siihen oli niiden taiteen äärimmäisten avantgarde-muotojen hylkääminen, jotka olivat levinneet nopeasti ennen sotaa. Niiden sijaan omaksuttiin rauhoittavampia ja perinteisempiä lähestymistapoja. Tätä ilmiötä on kutsuttu sanoilla ”paluu järjestykseen” (ransk. retour à l’ordre).
Suunnan englanninkielinen nimitys on New Objectivity eli uusi objektiivisuus. Sillä tarkoitetaan kohteen kuvaamista ilman subjektiivista väritystä, esineenomaisesti. Useat uusasiallisuutta edustaneet taiteilijat olivat olleet aikaisemmin ekspressionisteja, joten uusasiallisuutta on nimitetty myös jälkiekspressionismiksi. Suuntaukseen vaikuttivat myös ensimmäisen maailmansodan jälkeiset poliittiset tapahtumat, jotka liitetään tavallisesti Weimarin tasavaltaan.
Uusasiallisuus on yhteisnimitys erilaisille ensimmäisen maailmansodan jälkeisille saksalaisen taiteen suuntauksille kuvataiteessa sekä myös kirjallisuudessa, musiikissa ja arkkitehtuurissa.
Tyylisuunta pyrki eroon ekspressionismin levottomasta ilmaisusta ja pyrki jäljittelemään totuutta kylmän realistisesti, satiirisesti ja jopa ivallisesti. Henkilökohtaisen tulkinnan sijaan se pyrki korostamaan objektiivista esineellisyyttä. Uusasiallisuuden piirissä toimineet taiteilijat ottivat usein kantaa sekä poliittisiin, yhteiskunnallisiin että moraalisiin kysymyksiin.
Tekstilähteet:
New Objectivity Wikipedia
Uusasiallisuus Wikipedia
Kuva: Harvard Art Museums/Busch-Reisinger Museum, Association Fund, © 2015 Artists Rights Society (ARS), New York/VG Bild-Kunst, Bonn, photo: Imaging Department © President and Fellows of Harvard College
