Intertekstuaalisuus
Julia Kristeva [Pinterest]
Intertekstuaalisuus tarkoittaa tekstissä esiintyviä implisiittisiä ja eksplisiittisiä viitteitä muihin teksteihin. Sananmukaisesti intertekstuaalisuus tarkoittaa tekstienvälisyyttä. Se on keskeinen teoreettinen käsite nykyaikaisessa kirjallisuustieteessä.
Kirjailija voi kirjoittaa tekstinsä aikaisemmin lukemiensa kirjojen tai elämänkokemuksensa pohjalta. Toisaalta lukijan näkökulmasta voidaan sanoa, että tekstiä tulkitaan aina suhteessa joihinkin niitä edeltäviin teksteihin ja suhteessa lukijan omaamaan elämänkokemukseen ja -tilanteeseen. Niinpä intertekstuaalisia viitteitä voi havaita kaikessa kirjallisuudessa ja yleensä kulttuurissa.
Käsitteen intertekstuaalisuus määrittelivät ja toivat laajempaan tietoisuuteen ranskalais-bulgarialaiset semiootikot ja kirjallisuusteoreetikot Julia Kristeva ja Tzvetan Todorov vuonna 1966. Intertekstuaalisuuden lajeja ovat esimerkiksi: suora viittaus toiseen kirjaan tai tekstiin, viittaus sosiaaliseen tai historialliseen paradigmaan, viittaus yhteiskunnalliseen ideologiaan.
Intertekstuaalisuus tarkoittaa tekstien välistä yhteyttä. Kirjoittaja tai puhuja viittaa yksittäisillä sanoilla, ilmaisuilla, nimillä tai muutoin tunnistettavilla piirteillä johonkin toiseen tekstiin - kuitenkaan erikseen mainitsematta, mihin tekstiin hän viittaa. Viittaukset ovat yleisiä kirjallisuudessa, mainonnassa ja taiteessa, ja ne antavat lukijalle, kuuntelijalle ja katselijalle oivalluksia ja synnyttävät asioihin uusia merkityksiä.
