Kansalliseeposten kulta-aika ajoittui 1800-luvun lopulta 1900-luvun alkuun
Kreikan kansalliseepokset Ilias ja Odysseia (750–650 eaa).
Kansalliseepos on eepos-runoelma, jolla on erityistä merkitystä tietylle kansakunnalle ja jonka katsotaan ilmentävän kuvaamaansa kansakunnan identiteettiä, luonnetta ja historiaa. Kansalliseepoksia on monenlaisia. Osa niistä perustuu melko suoraan suulliseen kansanrunouteen, joka sitten on tekstualisoitu ja saanut suuren merkityksen kansallisena symbolina, usein nationalismin vaikutuksesta. Suomen kansalliseepos on Kalevala, joka perustuu kansanrunouteen, mutta on juonellisena kokonaisuutena Elias Lönnrotin luomus.
Suomen kansalliseepos Kalevala (1835).
Kansalliseeposten kulta-aika ajoittuu yleensä 1800-luvun lopulle ja 1900-luvun alkuun. Tämä aikakausi oli myös kansallisen heräämisen aikaa monissa Euroopan maissa, ja kansalliseepokset olivat tärkeä osa tätä liikettä. Aikaisemmin, ennen kansalliseeposten kulta-aikaa, ajateltiin että valtion rajat muodostaa vahva kuningasta tai hallitsija joka valloitaa eniten maa-alueita valtansa alle, kansallisuusrajoista välittämättä. Kansallisaatteiden heräämisen myös kansalliseepokset saivat uutta kansaa yhdistävää merkitystä.
Saksan kansalliseepos Nibelungein laulu (1200-luvun alku), tunnetaan 1700-luvun puolivälistä alkaen, jolloin se kirjoitettiin puhtaaksi.
Linkissä luettelo kansalliseepoksista
