Työläiskirjailija
Runoilija Lauri Viita (1916 – 1965).
Kirjallisuudentutkija ja kotimaisen kirjallisuuden professori Annamari Sarajas toteaa teoksessaan Viimeiset romantikot (1962), että suomalaiselle työläiskirjailijalle on ollut tyypillistä yksinäinen kehitystie: "Luonteenomainen suomalainen työläiskirjailija on luokkatietoinen, mutta luokastaan erillinen, tarkkailuun vetäytyvä." Tunnusomaisiksi piirteiksi Sarajas mainitsee lisäksi laajan lukeneisuuden, tuotannon aloittamisen kirjailijan omaa nuoruutta kuvaavalla romaanilla ja vähäisen maantieteellisen liikkuvuuden.
Joidenkin määritelmien mukaan työläiskirjailija on työväestön keskuudesta lähtöisin oleva, yleensä itseoppinut kirjailija; proletaarikirjailija. Myöhemmin elämässään hän on kehittänyt sosiaalista vaikutuskenttäänsä ja kriittistä yhteiskunnallista tietoisuuttaan. Työläiskirjailija on ollut tyypillisesti pohjoismainen ilmiö.
Työläistaustaisia suomalaisia kirjailijoita ovat olleet esimerkiksi Toivo Pekkanen, Olavi Siippainen, Samuli Paronen Väinö Linna ja Lauri Viita.
Tekstilähteet
Kuvalähde Lilly
