Morfologinen psykologia ja mielen taiteen rekonstruointi
Saksalainen filosofi Arthur Schopenhauer (1788 – 1860).
Morfologinen psykologia (myös morfologia) on yksi uusimmista psykologian teorioista. Se kuvaa saumatonta siirtymistä tilasta tai muodosta toiseen. Filosofian kontekstissa tämä viittaa ajatukseen siitä, kuinka ideat, käsitteet tai järjestelmät muuttuvat ja kehittyvät ajan myötä. Morfologisen psykologian on kehittänyt 1960-luvulla professori Wilhelm Salber Kölnin yliopistosta Saksasta. Hänen käsityksensä mukaan se on tiede ihmisen jatkuvasta psykologisesta (mieli ja käyttäytyminen) muutoksesta.
Morfologisen psykologian mukaan mielemme on jatkuvassa muutoksen tilassa: se etenee muodosta toiseen ja muuttuu samanaikaisesti. Se on psykologinen teoria, joka pitää henkistä toimintaamme dynaamisena järjestelmänä. Teorian mukaan olemme jatkuvassa muutoksen tilassa koko elämämme ajan. Jokaisessa millisekunnissa koemme kokonaisia psykologisia maailmoja.
Morfologista psykologiaa on käytetty sosiaalisten käyttäytymismallien ymmärtämiseen ja käyttämiseen muutosstrategioiden kehittämisessä. Se tunnistaa sosiaalisen käyttäytymisen muinaiset motivaatiot, kulttuuriset aallonpohjat ja huiput nykyisessä kontekstissa. Tätä käytetään esimerkiksi eri medioissa analysointiin ja vaikuttamismahdollisuuksien kehittämiseen.
Saksalainen filosofi Arthur Schopenhauer esitti filosofiansa neljässä vaiheessa, jotka koostuvat osista:
1) Ilmiömaailman (phainomenon) tiedostamisen riittävän perusteen lain puitteissa.
2) Kuvauksen tahdosta oliona sinänsä (das Ding an sich, noumenon).
3) Teorian ideoista — ajattomista alkukuvista, joiden kautta tahto noumenaalisesti jäsentyy ja siitä, miten taide voi tavoittaa ideoita.
4) Kuvauksen tahdon kieltämisestä ja sen mahdollistavasta elämäntavasta.
Tämä on yksi esimerkki “morfologisesta” lähestymistavasta filosofiaan, koska se tutkii mielen rakenteiden muutoksia tai “metamorfoosia”. Kuitenkin käsitteen tarkka merkitys vaihtelee sen mukaan, missä kontekstissa sitä käytetään.
Morfologisen psykologian juuret ovat Goethen yleisessä morfologiassa, kasvien morfologiassa, ranskalaisissa moralisteissa ja Nietzschen kaltaisissa humanisteissa. Sen käsitteellinen viitekehys rakentuu Freudin Gestalt-psykologian käsitteeseen: löytää järjestelmät ja logiikka, jotka vaikuttavat luomiseen ja uudelleenluomiseen. Morfologinen metodologia on "mielen taiteen rekonstruointi".
Lähteitä
Kuvalähde
