Giselle (1841) ja ekspressiivinen baletti
'Edgar Degasin maalaus Jules Perrotista opattamassa balettitanssijoita Palais Garnierissa Pariisissa 1875
.
Adolphe Adamin säveltämä, Théophile Gautierin librettoon (käsikirjoitukseen) perustuva Giselle -baletti edustaa romanttista tyylisuuntaa baletissa, joka oli vallitseva 1830–1850-luvulla. Teos on ehkä romanttisen baletin suurin saavutus. Giselle on myös yksi harvoista tältä aikakaudelta säilyneistä baleteista.
Alun perin koreografiasta annettiin kunniaa Jean Corallille, Pariisin oopperan silloiselle pääbalettimestarille, vaikka oli yleisesti tiedossa, että varsinkin Giselle-roolin tanssiosuudet olivat Jules Perrot’n käsialaa. Hän oli Gisellenä ensi-illassa tanssineen nuoren ballerinan Carlotta Grisin opettaja.
Gisellen ensiesitys tapahtui Pariisissa 28. kesäkuuta 1841, jolloin sen esitti Académie Royale de Musiquen baletti, joka tunnetaan nykyisin nimellä Ballet de l’Opéra national de Paris (Pariisin oopperan baletti). Teos oli alusta alkaen suuri menestys ja Grisin läpimurto tanssijana. Gisellestä on tehty vuosien varrella useita sovituksia, ja se on kuulunut myös Suomen Kansallisbaletin ohjelmistoon.
Perrot oli ranskalainen tanssija ja opettaja, jonka löytö ja suojatti Carlotta Grisi oli. Perrot toivoi Grisin avulla pääsevänsä takaisin Pariisin oopperaan, josta hän oli joutunut ulos riitauduttuaan palkoista. Vaikka Perrot ei tässä onnistunutkaan, Gisellestä alkoi hänen uransa yhtenä vuosisadan merkittävistä koreografeista.
Perrot loi muutamia romanttisen aikakauden hienoimpia baletteja, joissa koreografia todella vei tapahtumia eteenpäin turvautumatta irrallisiin virtuoositemppuihin tai hupinumeroihin. Esiintyjien vaadittiin olevan ekspressiivisiä kaiken aikaa ja sekä joukkokohtaukset että intiimit duetot olivat eläviä ja dramaattisesti kiinnostavia. Nyt miimi ja tanssi yhdistyivät vakuuttavaksi tyyliksi, joka todella herätti Noverren teoriat eloon.
Perrot'n käsistä on syntynyt myös yksi romanttisen baletin pikkunumeroiden helmi Pas de Quatre (1845), jonka esittäjiksi saatiin aikakauden varsinainen dream team: Marie Taglioni, Fanny Cerrito, Carlotta Grisi ja Lucille Grahn. Euroopassa alkoi kuitenkin kiinnostus balettia kohtaan vähetä ja Perrot siirtyi työskentelemään Venäjälle, jossa hänen assistenttinaan toimi Marius Petipa.
Jules Perrot noin 1850.
Jules Perrot (1810 – 1892) oli ranskalainen tanssija ja koreografi, josta tuli myöhemmin Pietarin keisarillisen baletin balettimestari. Hän loi 1800-luvun tunnetuimpia baletteja, mukaan lukien Pas de Quatre, La Esmeralda, Ondine ja Giselle.
