John Keats pyrki ”täyttämään jokaisen särön” jalometallilla
John Keats (1795 Yhdistynyt kuningaskunta – 1821 Rooman kirkkovaltio) oli romantiikan viimeisiä suuria runoilijoita. Lordi Byronin ja Shelleyn ohella hän oli keskeisiä hahmoja suuntauksen toisessa sukupolvessa, vaikka hän julkaisi tuotantonsa neljän vuoden kuluessa.
Keatsin runoja luonnehtivat aistilliset kuvat, etenkin oodeja, jotka ovat englantilaisen kirjallisuuden suosituimpia runoja. Hänen kirjeensä ovat englantilaisten runoilijoiden kuuluisimpia kirjeitä. Runoilija on kertonut itse, että hän pyrki ”täyttämään jokaisen särön” jalometallilla.
Keatsin lyhyen elämän aikana kriitikot eivät arvostaneet hänen tuotantoaan, mutta kuoleman jälkeen hänen vaikutuksensa sellaisiin runoilijoihin kuin Alfred Tennyson ja Wilfred Owen on ollut huomattava.
Keatsin runoja on ilmestynyt suomeksi Jaakko Tuomikosken suomentamassa kokoelmassa Runoelmia sekä Aale Tynnin suomentamina kokoelmassa Tuhat laulujen vuotta. Leevi Lehdon suomentamana on Tuli & Savu -runouslehdessä ilmestynyt vuonna 2017 La belle dame sans merci, Oodi kreikkalaisella uurnalla ja Säkeistöjä.
Jane Campion on käsikirjoittanut ja ohjannut Keatsin elämän kolmea viimeistä vuotta käsittelevän elokuvan Yön kirkas tähti (2009).
