Kulttuurisemiotiikka
Valokuva Juri Lotmanin rintakuvasta, 1980. WIKIMEDIA
Kulttuurisemiotiikka on semiotiikan erityinen tutkimushaara, joka tutkii eri kulttuurien ja eri aikakausien merkitysjärjestelmien rakenteita ja näiden rakenteiden sisäisiä suhteita sekä suhteita toisiin kulttuurisiin merkkijärjestelmiin. Kahden kulttuurin kohdatessa kohtaavat myös merkkijärjestelmät, ja esimerkiksi löytöretkeilijöiden matkakertomuksia voidaan pitää ensimmäisinä kulttuurisemioottisina tutkielmina.
Kulttuurisemiotiikan teoreettinen perusta syntyi Tarton–Moskovan koulukunnan työn pohjalle. Koulukunnan ja kulttuurisemiotiikan johtohahmona toimi tekstin ja semiosfäärin käsitteitä kehittänyt virolainen semiootikko Juri Lotman.
Lotman näki tekstit ensisijaisina tutkimuskohteina uudessa semioottisessa lähestymistavassa, joka pyrki etääntymään strukturalistisesta mallista. Perinteisessä strukturalistmissa kieli (koodi) tuottaa puheen (viestin). Lotman pyrki kehittämään mallia, jossa 1) teksti (viesti, puhe) edeltää kieltä (koodia); 2) teksti on kieltä rikkaampi; ja 3) teksti toimii generaattorina uusille kielille.
Koulukunnan mukaan kulttuuri on tekstien kokonaisuus, jossa tekstejä ovat paitsi sanalliset esitykset myös maalaukset, rakennukset ja näyttämöesitykset. Tarton–Moskovan koulukunta lähestyi kulttuuria järjestelmänä, joka on ihmisen ja hänen ympäristönsä välissä, tai toisin sanoen mekanismina, joka prosessoi ja järjestää informaation jonka ihminen saa maailmasta tai muilta ihmisiltä.
Ajatus, jonka mukaan yksittäiset tekstit voivat luoda uusia semioottisia kieliä ja toimia koodin lailla uusille teksteille, tuli Tarton–Moskovan koulukunnan lähestymistavan ytimeen. Lotman oli kiinnostunut mallin dynaamisesta ja generatiivisesta ulottuvuudesta, eli erityisesti siitä, miten normaalista poikkeavat yksittäistapaukset tulevatkin lopulta normaaliksi – mikä vaikuttaa lopulta koko kulttuurin kehittymiseen.
Tämän rakenteen näkökulmasta kulttuurin voi nähdä muuttuvana ja suhteellisena merkkijärjestelmänä ja sen yksittäiset semioottiset ilmiöt (tekstit) osina kokonaisuudesta, semiosfääristä. Merkkijärjestelmät voivat toimia vain osana semiosfääriä, laajempaa merkkien jatkumoa.
Tarton–Moskovan semoottisten koulukunnan kehittelemät tekstin ja semiosfäärin käsitteet ovat kulttuurisemiotiikan teorian ydinkäsitteitä.
Kulttuurisemiotiikan tunnetuin edustaja lienee Tarton–Moskovan koulukunta, jonka johtohahmona toimi Juri Lotman. Koulukunnan mukaan kulttuuri on tekstien kokonaisuus, jossa tekstejä ovat paitsi sanalliset esitykset myös maalaukset, rakennukset ja näyttämöesitykset. Merkkijärjestelmät voivat toimia vain osana laajempaa merkkien jatkumoa, semiosfääriä.
