Nocturne - yötunnelmainen sävellys
Frédéric Chopin Nocturnit Op. 48. WIKIMEDIA
Nocturne on runoilija Eino Leinon kirjoittama runo. Sitä sanotaan Suomen tunnetuimmaksi runoksi, ja Turun yliopiston kotimaisen kirjallisuuden dosentin Siru Kainulaisen mukaan syynä on se, että se on kaunis, rytminen ja monitasoinen. Nocturnen sanat kuvaavat suomalaiseen kesäyöhön liittyvää luonnonmystiikkaa.
Nocturne on alun perin musiikkisävellys, joka on saanut inspiraationsa yöstä tai tuo mieleen yön. Termiä nocturne sovellettiin musiikkiteoksiin ensimmäisen kerran 1700-luvulla. Joskus se kantoi italialaista vastinetta, notturno, kuten Wolfgang Amadeus Mozartin Notturno D, K.286. Teos ei välttämättä tuonut mieleen yötä, vaan se saattoi olla tarkoitettu vain öiseen esitykseen, aivan kuten serenadi. Suurin ero serenadin ja notturnon välillä oli illan aika, jolloin ne tyypillisesti esitettiin: edellinen noin klo 21.00, jälkimmäinen lähempänä klo 23.00. Sanakirjasn mukaan Nocturne on yötunnelmainen sävellys.
Frédéric Chopin kirjoitti 21 nokturnia soolopianolle vuosina 1827–1846. Niitä pidetään yleisesti parhaiden lyhyiden sooloteosten joukossa instrumentille ja niillä on tärkeä paikka nykyajan konserttiohjelmistossa. Vaikka Chopin ei keksinyt nokturnia, hän teki sen suosituksi ja laajensi sitä rakentaen irlantilaisen säveltäjän John Fieldin kehittämään muotoon.
