Robert Nozick, Anarchy, State, and Utopia (1974) - Valtion tarpeellisuus

 


Anarchy, State, and Utopia on yhdysvaltalaisen poliittisen filosofin Robert Nozickin vuonna 1974 julkaisema kirja. Se voitti 1975 Yhdysvaltain kansallisen kirjapalkinnon kategoriassa Filosofia ja uskonto, se on käännetty 11 kielelle ja UK Times Literary Supplement nimesi sen yhdeksi "sadasta vaikutusvaltaisimmasta kirjasta sodan jälkeen" (1945–1995). 

Nozickin vuonna 1974 ilmestynyt teos Anarchy, State & Utopia on libertaarinen vastine John Rawlsin oikeudenmukaisuusteorialle (1971). Nozickin ajatusten taustalla voidaan nähdä mm. Immanuel Kantin näkemys, että yksilöitä ei koskaan saa pitää välineinä muiden ihmisten tarkoitusperien toteuttamiseksi. Kirjassaan Nozick katsoo muun muassa, että omaisuuden jakautuminen väestössä on oikeutettu vain, jos jakautunut tilanne on tapahtunut aikuisten välisten vapaaehtoisten sopimusten kautta, vaikka prosessissa syntyisikin suuria epätasa-arvoisuuksia. Nozick jatkaa kantilaisen ajattelun pohjalta, jonka mukaan ihmiset ovat järkeviä toimijoita ja arvo sinällään, eivätkä vain käytettäviä välineitä. Esimerkiksi pakotettu tulojenjako kohteli ihmisiä kuten he olisivat rahan lähteitä (välineitä). Nozickin näkemys on tässä vastakkainen rawlsilaisen näkemyksen kanssa, jonka mukaan huonoimmin toimeentulevan olojen on parannuttava, jotta omaisuuden jakautuminen olisi oikeudenmukaista.

Erityisesti Nozick pohtii valtion tarpeellisuutta. Hän eroaa anarkisteista siinä suhteessa, että hän pitää minimivaltiota (myös yövartijavaltio) tarpeellisena. Toisaalta Nozick ei hyväksy lainkaan minimivaltiota laajempaa valtiota.

Nozickin mielestä kaikkein perustavimmat oikeudet ovat yksilön oikeudet, ja niiden loukkaaminen on väärin. Perusoikeuksina Nozick pitää oikeutta elämään, oikeutta vapauteen ja yksityistä omistusoikeutta. Mitkään hyvätkään seuraamukset eivät oikeuta loukkaamaan näitä oikeuksia lukuun ottamatta varsinaisia katastrofeja. Nozickin mukaan nämä perusoikeudet kuuluvat yhtäläisesti kaikille. Jokainen omistaa oman ruumiinsa, ruumiinvoimansa, kapasiteettinsa ja kykynsä.

Nozickin mukaan sellainen valtio, joka estää väkivallan, varkaudet ja huijaukset sekä takaa sopimusten kunnioittamisen, on riittävä, enempää ei tarvita. Tätä laajempaa valtion toimintaa Nozick ei pidä oikeutettuna. Kaikki varallisuuden- ja tulonsiirrot, verotus mukaan lukien ovat Nozickin mielestä vapauden rajoituksia. Varallisuuserot ovat Nozickin mukaan oikeutettuja ja syntyvät omien ponnistelujen ja kykyjen avulla. Nozick katsoo, että vapaaehtoinen hyväntekeväisyys riittää turvaamaan vähäosaisimpien toimeentulon.

Yövartijavaltio on valtio, joka ainoastaan suojelee yksilönvapautta eli fyysistä itsemääräämisoikeutta ja yksityistä omistusoikeutta henki-, vapaudenriisto-, väkivalta- ja omaisuusrikoksilta ja muiden valtioiden hyökkäyksiltä. Yövartijavaltiossa on toteutettuna ainoastaan väkivaltakoneisto eli poliisi, oikeuslaitos, vankilat ja armeija. Yövartijavaltio ei tarjoa kansalaisilleen muita palveluja kuin nämä oikeudelliset ja järjestyspalvelut, joilla valvotaan valtion sisäisten lakien toteutumista ja suojellaan valtiota. Aatehistoriassa yövartijavaltio yhdistetään yleensä varsinkin eräisiin liberalismin suuntauksiin.

Vastustaen John Rawlsin A Theory of Justicea (1971) ja keskustelussa Michael Walzerin kanssa Nozick puolustaa minimaalista valtiota, joka "rajoittuu kapeisiin toimintoihin, jotka suojaavat voimaa, varkauksia, petoksia ja rikosten täytäntöönpanoa. sopimukset ja niin edelleen." Kun valtio ottaa enemmän vastuuta kuin nämä, Nozick väittää, oikeuksia rikotaan. Minimaalisen valtion ajatuksen tueksi Nozick esittää argumentin, joka havainnollistaa, kuinka minimalistinen valtio syntyy luonnollisesti lockealaisesta luonnontilasta ja kuinka valtion vallan laajeneminen tämän minimalistisen kynnyksen yli on perusteetonta.

Robert Nozick 1970-luvulla. PINTEREST

Robert Nozick (16. marraskuuta 1938 New York – 23. tammikuuta 2002 Cambridge, Massachusetts) oli amerikanjuutalainen filosofi ja Harvardin yliopiston poliittisen filosofian professori. Nozick vaikutti 1970- ja 1980-luvuilla suuresti amerikkalaisen poliittisen filosofian kehitykseen. Nozick teki käytännöllisesti katsoen yksin libertaarisesta poliittisesta filosofiasta hyväksyttyä valtavirran akateemisissa piireissä 1900-luvun yhteiskuntafilosofian klassikoihin kuuluvalla teoksellaan Anarchy, state & utopia (1974), joka sai kansallisen kirjapalkinnon Yhdysvalloissa ilmestymistään seuraavana vuonna.

Nozick syntyi venäjänjuutalaiseen siirtolaisperheeseen Brooklynissa New Yorkissa. Lukioaikoinaan hän liittyi sosialistisen puolueen nuorisojärjestöön, ja jatkoi sitten opiskelujaan Columbia Universityssä, jossa oli perustamassa sosialistista opiskelijajärjestöä. Hän suoritti humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon 1959, ja siirtyi jatkamaan opintojaan Princetonin yliopistoon, jossa suoritti lisensiaatin tutkinnon 1961 ja väitteli tohtoriksi 1963. Princetonissa opiskellessaan Nozick tutustui Ludwig von Misesin ja Friedrich von Hayekin tuotantoon, ja vaihtoi sosialismin libertarismiin. Vuonna 1969 hänestä tuli Harvardin yliopiston professori, jona hän toimi loppuelämänsä.


Suositut tekstit