Eino Kaila; Persoonallisuus (1934)

 

Eino Kaila, Persoonallisuus, teos (1934). Teoksessa Kaila tutkii persoonallisuuden rakennetta ja kehitystä, yhdistäen filosofisia ja psykologisia näkemyksiä. Hän esittelee persoonallisuuden monikerroksisena rakenteena, jossa animaaliset, henkiset ja syvähenkiset tarpeet ovat keskeisessä roolissa.

Kaila korostaa tarvedynamiikkaa persoonallisuuden jäsentävänä periaatteena ja pyrkii kokonaisvaltaiseen todellisuuskäsitykseen. Hänen lähestymistapansa on monialainen, ja hän hyödyntää muun muassa biologiaa, etologiaa, kehityspsykologiaa, psykoanalyysia, psykiatriaa ja sosiaalipsykologiaa.

Eino Kailalla (1890 – 1958) oli Suomen 1900-luvun filosofeista suuri vaikutus suomalaisen sivistys- ja hengenelämän kehitykseen. Vahvemmin kuin kukaan muu yksityinen henkilö Kaila kytki suomalaisen filosofian eurooppalaiseen perinteeseen luomalla yhteydet Wienin piiriin. Siten hän ”toi Suomeen” nykyaikaisen logiikan ja empiristien korostaman tieteellisen todellisuuskäsityksen.