Julmuuden teatteri | Antonin Artaud
”Julmuuden teatteriksi” kutsutussa manifestissaan kirjailija ja teatterin uudistaja pseudonyymi Antonin Artaud (1896 – 1948, Ranska) halusi vapauttaa teatterin Logoksen, toisin sanoen kirjallisuuden ja sanojen tyranniasta.
Artaud ihaili itämaista, varsinkin balilaista teatteria, joka ei perustu puheeseen eikä dialogiin vaan elekieleen. ”Balin teatterissa aistii esikielellisen tilan, joka pystyy itse valitsemaan oman kielensä, oli se sitten musiikkia, eleitä, liikkeitä tai sanoja”, kirjoittaa Artaud pamfletissaan Le théâtre et son double (Kohti kriittistä teatteria), joka sananmukaisesti tarkoittaa ”Teatteri ja sen kaksoisolento” (1938).
Artaud'n näkemyksen mukaan länsimaisen teatterin perisynti on se, että sen keskiössä on ihminen. Itämaisessa teatterissa tärkein on maailmankaikkeus, ei ihminen. Artaud’n mielestä länsimaissa teatterin perusajatus on prostituoitu, kuten kaikki muukin.
.jpeg)
Artaud koki syvää hengenheimolaisuutta Vincent van Goghin kanssa. Teos Van Gogh, le suicidé de la société (1947, sananmukaisesti "Van Gogh, yhteiskunnan itsemurha"), käsittelee yhtä paljon Artaud’ta itseään kuin van Goghia. Kimmo Pasanen on suomentanut esseen nimellä Korpit ja auringonkukka (1974). Esseestään Artaud sai tammikuussa 1948 Sainte-Beuve –palkinnon.
Artaud’n seuraajia ovat esimerkiksi absurdin teatterin edustajat ja Peter Brook. Suomessa Jouko Turkkaa ja Jumalan teatteria pidetään Artaud’n oppien soveltajina.
Tekstilähteet
Kuvienlähteet
Pääkuva Pinterest
Van Gogh ja Artaud
