Gilgameš - esikuva subjektiminän grandioottisesta jumaluudesta
Gilgameš on muinaisessa Mesopotamiassa laadittu maailman vanhin eepos. Teos kertoo historialliseen henkilöön pohjautuvan kuningas Gilgamešin sankariteoista ja hänen matkastaan etsimään ikuista elämää. Eepos käsittelee universaaleja teemoja, kuten ystävyyttä, kuolevaisuutta ja jumalallisuutta. Se on kirjoitettu alun perin sumeriksi ja myöhemmin käännetty akkadiksi.
Gilgameš ei ole yhden tunnetun kirjoittajan teos, vaan se on kokoelma tarinoita. Eepoksen tunnetuin osa, joka tunnetaan nimellä “Tavallinen (perus) babylonialainen" on peräisin noin 1300–1000 eaa. ja sen kokosi todennäköisesti kirjuri tai kirjoittaja nimeltä Sîn-lēqi-unninni.
Gilgameš oli sumerilainen kuningas, luultavasti todellinen historiallinen henkilö, joka hallitsi Urukin kaupungissa vuoden 2700 eaa. tienoilla. Kerrotut sankarityöt ja retket hänestä ovat pelkkiä myyttisiä taruja, joista ei ole historiallisia todisteita.
Gilgamešin äiti oli jumalatar Ninsun, ja eepoksessa hänen isäkseen mainitaan kuningas Lugalbanda. Hän oli siten osaksi jumala ja osaksi ihminen -liekö näin esikuva subjektiminän* grandioottisesta jumaluudesta.
*Subjektiminä tarkoittaa yksilön ja hänen tietoisuuden kokemusten yhdistelmää, joka vaikuttaa siihen, miten hän kokee itsensä ja ympäröivän maailman. Subjektiminä on keskeinen käsite itseymmärryksessä ja identiteettityössä.
