Gottlundin Otava hävisi Lönnrotin Kalevalalle
Carl Axel Gottlund (1796-1875) oli Helsingin yliopiston suomen kielen lehtori, tutkija, lehtimies ja kirjailija, suomalaisuuden edistäjä. Hänen merkittävimpiä saavutuksiaan olivat Otawan (nyk. Otava) (1828-1832) julkaiseminen sekä tutkimukset Ruotsin ja Norjan niin kutsutuista metsäsuomalaisista. Otawa oli Gottlundin itsensä kustantama ja lähes kokonaan kirjoittamakin ensimmäinen suomenkielinen kirjallis-taiteellinen albumi. Gottlund halusi näin osoittaa, että suomen kieltä voitiin käyttää erilaisten asioiden ilmaisemiseen kuten muitakin sivistyskieliä. Kirjakielenään Gottlund käytti savon murteen mukaelmaa.
Otawa sisältää tutkielmia Suomen historiasta, kieli- ja musiikkitieteellisiä artikkeleita, näytteitä kansanrunoudesta, Gottlundin omia runoja sekä runojen käännöksiä Sapfosta Bellmaniin. Otawan kuvittivat Magnus ja Wilhelm von Wright sekä Robert Ekman. Kustannuksia alentaakseen Gottlund maalasi itse albuminsa kivipiirrokset värillisiksi. Osa III julkaistiin vasta Gottlundin kuoleman jälkeen. Teoksen täydellisinä säilyneet kappaleet ovat erittäin harvinaisia.
Vanha Kalevala, eli vuoden 1835 Kalevala, kirjoitettiin suomeksi. Elias Lönnrot kokosi ja muokkasi kansanrunoutta suomen kirjakielelle, joka perustui pääasiassa länsimurteisiin, mutta sisälsi myös itämurteiden piirteitä. Tämä työ oli merkittävä suomen kielen kehityksessä ja vaikutti suuresti sen asemaan ja arvostukseen.
Elias Lönnrotin Kalevalan ilmestyminen vuonna 1835 oli Gottlundille katkera pala, sillä se syrjäytti Otavan ja vei Gottlundin omalle teokselleen suunnitteleman paikan kansallisena merkkiteoksena. Toisaalta myöskään Lönnrot ei antanut Gottlundille kirjoituksissaan tunnustusta kansanrunouden kerääjänä ja kansaneeposidean esittäjänä.
Sivumääriltään Gottlundin Otawa on noin 270 sivuja ja alkuperäinen Lönnrotin Kalevala noin 500 sivua, painoksista riippuen.
Carl Axel Gottlund, noin 1870.
Otsikon kuva: Kuvateksti kustantaja/jakelija: Carl Axel Gottlund, särmikäs kulttuuripersoona ja fennomaani, haaveili kirjoittavansa kansallisen merkkiteoksen Savon murteen värittämällä suomellaan. Vaikka Otava eli suomalaisia huvituksia ei noussutkaan Kalevalan kaltaiseksi eepokseksi, siitä tuli uraauurtava ja kunnianhimoinen hanke aikana, jolloin suomen kelpaavuutta taiteen ja tieteen kieleksi epäiltiin.
Alun perin kahdessa osassa 1828-1832 ilmestynyt Otava sai 100-vuotisjuhlavuonnaan 1929 jatkokseen kolmannen osan, jonka Suomalaisen Kirjallisuuden Seura kokosi julkaisemattomasta Otava-materiaalista. Teos sisältää muun muassa katsauksen Ruotsin ja Norjan suomalaisten kieleen, satuja, elämäkertoja, luonnekuvauksia, etymologisia pohdintoja sekä taidetta.
2009 ilmestynyt kirja on näköispainos vuoden 1929 julkaisusta, joka valottaa loppusanoissaan teoksen synty- ja kokoamisprosessia.
Tekstilähteet
Wikipedia
Doria /tekstiotteet
Kustantajan /jakelijan lähde
