Maila Talvio - Kuoleman kuvittaja ja historiallisen romaanin kehittäjä
Maila Talvio 1910-luku. Kuva Pinterest
Maila Talvio (1871 – 1951) oli suomalainen kirjailija. Hän kirjoitti romaaneja, novellikokoelmia, näytelmiä, puhekokoelmia ja elämäkertoja. Hänen puolisonsa oli professori J. J. Mikkola. Talvion kirjoituksissa maailma näyttäytyy melankolisena, jopa syntisenä paikkana ja hän kuvaa teoksissaan kuolemaa ohella yksilöpsykologisia ongelmia.
Maila Talvion kirjallinen tuotanto alkoi 1800-luvun lopulla lehdissä julkaistuilla matkakertomuksilla. Hän matkusti slaavilaiseen filologiaan vihkiytyneen aviomiehensä J. J. Mikkolan mukana tämän työ- ja tutkimusperäisillä matkoilla, jotka suuntautuivat pääosin Itä- ja Keski-Eurooppaan. Talvion kirjallisen itsetietoisuuden on sanottu heränneen pariskunnan Liettuaan suuntautuneilla matkoilla 1890-luvun puolivälin paikkeilla. Hän oppi myös esimerkilliseksi puolan kielen taitajaksi ja päätyi suomentamaan useita kirjailija Henryk Sienkiewiczin teoksia.
Muutettuaan Helsinkiin Talvio tutustui miehensä välityksellä Päivälehden piirissä toimiviin kirjailijoihin ja runoilijoihin, kuten Kasimir ja Eino Leinoon. Talvio alkoi myös itse kirjoittaa Päivälehteen ja Suomen Kuvalehteen ja taisteli sortovuosien aikana Suomen oikeuksien puolesta. Talvion kotonaan Helsingissä pitämä kirjallinen salonki tuli tunnetuksi.
Talvion esikoisteos oli 1895 julkaistu novellikokoelma Haapaniemen keinu. Kirjallisen läpimurtonsa hän teki vuonna 1901 julkaistulla romaanilla Pimeänpirtin hävitys jossa melodraaman keinoin kuvattiin maaseudun maanomistusolojen ja torpparilaitoksen epäkohtia. Vaikka Talvio kirjoissaan käsitteli maaseudun yhteiskunnallisia ongelmia, hän suhtautui silti varauksellisesti nousevaan työväenliikkeeseen ja sosialismiin. Niinpä esimerkiksi romaanissa Louhilinna (1906) sosialismi kuvataan väkivaltaisena alkukantaisten vaistojen ohjaamana liikkeenä.
Talvio oli yhdessä aviomiehensä ja V. A. Koskenniemen kanssa aktiivisesti mukana kulttuuriyhteistyössä natsi-Saksan ja fasistisen Italian kanssa. Vuonna 1936 Talvio vieraili Saksassa, jossa hän tapasi kansallissosialismin pääideologin Alfred Rosenbergin ja kansallissosialistisen valtakunnan naisliiton (NS-Frauenschaft) valtakunnanjohtajan Gertrud Scholtz-Klinkin.
1910-luvulla Talvion kirjoitustyyli muuttui satukertomusten suuntaan ja hän suomensi muun muassa tanskalaisen H. C. Andersenin satuja. Samalla hänen kirjoitustensa sävy muovautui synkemmäksi Talvion käsitellessä muun muassa unta ja kuolemaa. Nämä teemat esiintyvät esimerkiksi 1917 julkaistussa Silmä yössä -romaanissa, joka on tyylisuunnaltaan lähellä 1900-luvun alkupuolen eurooppalaista kuolemanrunoutta.
1920–1930-lukujen vaihteessa Talvio liikkui suomalaisen historiallisen romaanin kehityksen aallonharjalla. Pääkaupunkimme Helsinki pääsee esille hänen 1700-luvun sotien seurauksia kuvaavassa Itämeren tytär -trilogiassaan (1929–1936).
