Edgar Allan Poe, William Wilson (1839) - doppelgänger-tarina joka käsittelee identiteettiä, moraalia ja sisäisiä ristiriitoja
Piirroskuva "William Wilson" LECTURIA
Edgar Allan Poen William Wilson (1839) on psykologisesti syvä ja symbolisesti rikas novelli, joka käsittelee identiteettiä, moraalia ja sisäisiä ristiriitoja. Se on yksi varhaisimmista kirjallisuuden doppelgänger-tarinoista – eli kaksoisolennon teemaa hyödyntävistä kertomuksista. Doppelgänger -käsite on kuitenkin ikiaikainen.
Tarinan ydin
Kertoja: Tarina kerrotaan ensimmäisessä persoonassa miehen näkökulmasta, joka käyttää nimeä William Wilson, mutta ilmoittaa heti alussa, että se ei ole hänen oikea nimensä. Hän kertoo olevansa kuoleman partaalla ja haluaa tunnustaa elämänsä synnit.
Kaksoisolento: Kertojan elämään ilmestyy toinen poika, joka on hänen täydellinen kaksosensa – sama nimi, ulkonäkö, pukeutuminen ja jopa syntymäpäivä. Ainoa ero on, että tämä toinen William puhuu vain kuiskaten.
Moraalinen vastavoima: Kaksoisolento ilmestyy toistuvasti kertojan elämään aina, kun hän on tekemässä moraalisesti kyseenalaisia tekoja – kuten huijaamassa korttipelissä tai antautumassa paheisiin. Kaksoisolento toimii kuin omatunto, estäen kertojan lankeamisen pahaan.
Edgar Allan Poe ECKERD
Lopullinen kohtaaminen: Tarina huipentuu Roomassa naamiaisjuhlissa, jossa kertoja surmaa kaksoisolentonsa. Mutta kun hän katsoo peiliin, hän näkee oman verisen kuvansa – ja ymmärtää, että on tuhonnut itsensä.
Teemat ja tulkinta
Identiteetin hajoaminen: Poe tutkii, mitä tapahtuu, kun ihminen yrittää paeta omaa moraalista ydintään. Kaksoisolento ei ole ulkopuolinen hahmo, vaan kertojan oma sisäinen minä, hänen omatuntonsa.
Unreliable narrator: Kertoja ei ole luotettava. Hänen kertomuksensa on täynnä epävarmuutta, ja lukija jää pohtimaan, mikä on totta ja mikä harhaa.
Eksistentiaalinen kauhu: Tarina ei ole pelkästään yliluonnollinen, vaan se kuvaa ihmisen sisäistä kamppailua hyvän ja pahan välillä – teemaa, joka yhdistää Poea ja Dostojevskia.
Vertailu Poe, Dostojevski, Nietzsche ja Irving
Vertailussa William Wilsonia Dostojevskin Kaksoisolennossa (1846) esiintyvään Golyadkinin hahmoon nähdään kuinka molemmissa kaksoisolento toimii psykologisena peilinä.
Poe käsittelee tarinassa moraalia psykologisen kauhun kautta ja Friedrich Nietzsche on puolestaan käsitellyt moraalia vallan näkökulmasta. Poe ja Nietzsche lähestyvät näin moraalia täysin eri suunnista, mutta molemmat paljastavat sen syvimmän psykologisen kudoksen. Yllättävää kyllä, Poe ja Nietzsche jakavat joitain sävyjä: yksilön sisäisen maailman korostus, kompleksinen tematiikka ja moraalin tuhoava tai vapauttava voima.
Lordi Byron GETTY IMAGES
Lisäksi Poe on myöntänyt, että tarinan samanlaisen henkilön tapaamisen aiheuttamasta ärsytyksestä ja ainutlaatuisuudesta kertoi aikaisemmin Washington Irvingin tarinassa "An Unwritten Drama of Lord Byron" (1836). Irvingin tarinan lopussa päähenkilö tappaa kaksoisolentonsa miekallaan, mutta näkeekin näin omat kasvonsa naamion takana. Tiedetään että Irving ja Byron ovat tavanneet ja että heillä oli yhteys mutta mahdollista heidän Kaksoisolento -tarinoiden yhteyttä ei tunneta.
Kun Poe kirjoitti Washington Irvingille ja pyysi tätä antamaan tukensa romaaniin "William Wilson" kutsuen sitä "parhaaksi yrityksekseni". Irving vastasi: "Se on toteutettu erittäin maalauksellisesti jossa omituinen ja salaperäinen mielenkiinto säilyy hyvin läpi teoksen".
Fjodor Dostojevski WIKIMEDIA
Thomas Mann sanoi Fjodor Dostojevskin teoksesta Kaksoisolento (1846), joka käsittelee samanlaista kaksoisolentoteemaa, "ettei se ole mitenkään parempi kuin Edgar Allan Poen "William Wilson" joka käsittelee samaa vanhaa romanttista motiivia paljon syvällisemmin moraalisella puolella ja ratkaisee teeman onnistuneemmin runoudessa".
Tekstilähteet
Kuvien lähteet
Piirroskuva "William Wilson", Lecturia
Edgar Allan Poe, Eckerd
Fjodor Dostojevski Wikimedia
Lordi Byron, Getty Images/Time & Life Pictures The Guardian
