Olavi Siippainen juoksupoika, laudan lastaaja, apulainen tulitikkutehtaassa ja kirjailija
Olavi Siippainen WIKIMEDIA
Olavi Siippainen (1915–1963) oli suomalainen prosaisti ja runoilija, jonka tuotanto kuvasi työläistaustaa, sodan kokemuksia ja yksilön kamppailua muuttuvassa Suomessa.
Olavi Siippainen syntyi Kuopiossa työläisperheeseen ja työskenteli nuorena monissa ammateissa ennen kirjailijanuraansa. Hänen esikoisteoksensa Nuoruus sumussa ilmestyi vuonna 1940, ja jatkosodan aikana hän toimi rintamakirjeenvaihtajana, mikä vaikutti vahvasti hänen tuotantoonsa.
Siippainen kävi kansakoulun ja puolitoista vuotta Kuopion lyseota. Tämän jälkeen hän työskenteli eri ammateissa kuten äitinsä apulaisena tulitikkutehtaassa, juoksupoikana, rotaatioapulaisena, latomossa, postinkantajana, laudan lastaajana, asevarikolla, ammattikalastajana, puusepäntehtaassa ja vaneritehtaassa. Hän haaveili jo tuolloin kirjailijan urasta ja luki paljon kirjastosta lainaamiaan teoksia, hänen suosikkikirjojaan olivat muun muassa Knut Hamsunin Nälkä, Jack Londonin Martin Eden ja Toivo Pekkasen Tehtaan varjossa. Vuosina 1935–1936 Siippainen opiskeli Työväen Akatemiassa ja työskenteli sen jälkeen toimittajana ensin Kajaanissa ja Varkaudessa ja 1938–1940 Savon Työmiehessä.
1940-luvun lopulla hän asui Helsingissä ja osallistui Urania-piirin toimintaan. Tähän taidefilosofiaa ja klassista musiikkia harrastaneeseen piiriin kuuluivat muun muassa Eino Krohn, Kai Laitinen, Lassi Nummi, Lasse Heikkilä, Bo Carpelan, Paavo Rintala ja Jouko Tyyri.
Siippainen kirjoitti romaaneja, novelleja ja runoja, ja hänen tunnetuimpiin teoksiinsa kuuluu Nuoruuden trilogia, joka ammensi hänen omasta elämästään. Hän sai useita valtion kirjallisuuspalkintoja ja kuului aikansa kulttuuripiireihin, kuten Kiila-ryhmään. Siippainen kuoli Siilinjärvellä vuonna 1963, mutta hänen realistinen ja inhimillinen kirjallisuutensa on jäänyt osaksi suomalaisen kirjallisuuden historiaa.
Kuva: Olavi Siippainen toimi sodan aikana tiedotuskomppanian miehenä, eli TK‑kirjoittajana. Hänen tehtävänään oli kuvata rintaman arkea, haastatella sotilaita ja kirjoittaa kertomuksia, jotka välittivät kotirintamalle sekä tietoa että tunnelmia. Siippainen liikkui etulinjan läheisyydessä, havainnoi tapahtumia ja tallensi niitä realistisesti. Kokemukset vaikuttivat voimakkaasti hänen myöhempään tuotantoonsa ja näkyvät erityisesti teoksessa Loppuun saakka. Kertomuksia kahdesta sodasta. 1942.
Tekstilähde ja aiheesta enemmän Olavi Siippainen Wikipedia
