Kirjasalon tasavalta – rajaseudun lyhytikäinen kapinavaltio
Inkerin lipun tervehtiminen Kirjasalon jäähyväisparaatissa 5. joulukuuta 1920. WIKIMEDIA
Kirjasalon tasavalta muodostui Pohjois‑Inkerissä vuonna 1919, kun paikalliset inkerinsuomalaiset nousivat bolševikkeja vastaan ja tavoittelivat yhteyttä Suomeen. Alueen keskus oli Kirjasalo, pieni kyläryhmä Tungelmajokeen rajautuvalla seudulla. Kapina syntyi sisällissodan sekasorrossa, jossa paikalliset pyrkivät turvaamaan oman kulttuurinsa ja henkensä.
Kapinaliikkeen näkyvin johtaja oli everstiluutnantti Georg Elfvengren, joka organisoi Pohjois‑Inkerin sotilaallisen toiminnan ja toimi tasavallan poliittisena keulahahmona. Hän oli keskeinen hahmo, jonka kautta tasavalta sai tukea Suomesta.
Kirjasalon tasavalta oli pieni ja hauras. Hallinto, koulu ja järjestysvalta toimivat improvisoiduissa oloissa, mutta kapinallisilla oli silti selkeä tavoite: luoda toimiva itsehallinto. Ulkopuoliset kutsuivat hanketta operettivaltioksi sen pienen koon ja epävarman aseman vuoksi, vaikka paikalliset toimivat vakavassa tilanteessa.
Tasavalta päättyi Tarton rauhaan vuonna 1920, kun Suomi luopui vaatimuksista Inkeriin. Kirjasalon kylät autioituivat myöhemmin karkotusten seurauksena, ja tasavalta jäi lyhyeksi mutta symbolisesti tärkeäksi jaksoksi inkerinsuomalaisten historiassa.
Tekstilähde
